Linnanherra ja paholainen
Hermitagen linnan kivimuurit uhmaavat aikaa lohduttoman synkillä Skotlannin nummilla lähellä Englannin rajaa (siellä ihan pilkko pimmeenä itkua vääntäen pojottaa olla). Taru kertoo, että linna on saanut nimensä uskonnollisen erakon mukaan (kirkossa vieraileva paikallinen puli), joka aikoi rakentaa samalle paikalle kappelia (mudasta ja muovipusseista väsäs kaljakuppilaa) 1170- luvulla. Itse linnan rakensi 1200- luvulla Nicholas de Soulis, aatelisen normannisuvun päämies (oli sillä vissiin ihan vartalokkiin vaikka pelkästä piästä puhtaankin). Nicholasin poika William saattoi Hermitagen linnan häpeään (paiski muurien piällä vihellellen ja piereskellen, hävettää se nyt vähemmästäkin) - ja joidenkin tarujen mukaan - myös kummitteli siellä (aavetuhnuja keskiyön pimeydessä).
Vanhojen Border- tarinoiden mukaan Williamin intohimo oli musta magia (noella naamansa sutannutta taikuria William ihaili kovasti). Hän opiskeli mestarivelko Michael Scotin opastamana ja hänestä tuli julma hirviö (harvahamaat omaavaksi torakaksi muutta, kun mestari heilautti taikakaulintaan hokemalla loitsua "mies meni metsään, ja pähkinä"). Williamin kerrotaan siepanneen lapsia ja käyttäneen heidän vertaan paholaismaisissa rituaaleissa, joissa hänellä oli vastapuolena myrkkyhampainen riivaaja Robin Redcap (kas kun ei penisotsainen rietastelia roopertti punanentaksi).
Vastalahjaksi nuorten uhrien verestä Redcap vakuutti, etteivät de Soulsia kykenisi vahingoittamaan teräs eikä köysi ja niin hän olisi immuuni tuon ajan tavallisimmille väkivaltaisille kuolinsyille. William piti itseään haavoittumattomana (no onhan sille ihan hyvin voinu tulla vaikka pipi polveen) ja herätti kauhua ympäröivällä maaseudulla murhaten lapsia (mikä mulukku) ja tehden muita väkivaltaisuuksia.
Epäonnistuttuaan juonittelussa Skotlannin kruunun anastamiseksi kuningas Robert The Brucelta, de Soulis, historian mukaan, suljettiin tyrmään, jossa hän kuoli. Mutta Border- tarun mukaan hänen kohtalonsa oli toisenlainen. Ilmeisesti paikalliset asukkaat tekivät de Soulista valituksia kuningas Robertille. Asukkaiden jatkuviin valituksiin kyllästynyt kuningas (saamari kun on kunkku kyrpiintyny) sanoi: "Hirttäkää hänet, keittäkää hänet padassa, tehkää hänelle mitä haluatte, mutta herran tähden jättäkää minut rauhaan (ovat häirinneet kuninkaallisen orgioita)".
Monarkian kehotuksesta William de Soulis lynkattiin, kiedottiin lyijylakanaan ja heitettiin pataan (elävältä ovat keittäneet, lie tuo de Soulis ollu rapu).
William de Soulisin haamu oli ilmeisesti tuomittu osallistumaan joka seitsemäs vuosi Hermitage Linnan vankityrmässä väittelyyn Robin "punanentaksi" Redcapin kanssa, jolla oli oikeus hänen sieluunsa. Tämä ilkeiä parivaljakko ilmaisee olemassaolonsa selkäpiitä karmivalla ulvonnalla ja pirullisella naurulla (hyytyy ne hymyt kun suavat sikaflunssan, röh röh).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti