Ei mene hyvin, ei. Eilen teloin jalkani, ja tänään kun kävin lääkärissä, sain tietää että nivelsiteet nilkasta on paskana. Vähän meinaa kipee olla tuo jalka, ja kun kävelläkkään ei pahemmin sais. Voihan Saatana.
Saatana, Lucifer, paholainen.. haa-a, kirjotetaampas tänään paholaisista. Epänormaaliakin epänormaalimpi blogini siis jatkukoon.
Ajatelkaapa miten musikaalisia nämä paholaiset on. Trumbettia soittaneet kutsuakseen kaikkia mahdollisia seuraajiaan. Tietystihhän myös enkeleiden on uskottu musisoineen ja siten ne on suojelleet ihmisiä paholaisilta. Aina ei enkelit osannu kuitenkaan soitella menestyksellisesti. Ei oo pystyneet levyä julkasemaan (Enkeli päättänyt ryhtyä muusikoksi, lähettäny levyn jumalalle. Jumala ei oo uskaltanu moista läpyskää kuunnella koska sen päällä on lukenut "tässä on demoni").
Paholaiset on aina pyrkiny vaikuttamaan elävien maailmaan, jokainen eri tavalla, mutta eniten niitä on kiinnostanu saada haltuunsa ihmisten sielu kuoleman jälkeen (siellä on istunu piru piissin päällä säkki kädessä ja oottanu koska sielu savupiipusta putkahtaa). Niiden uskottiin vievän sielun helvettiin viimeisen hengenvedon jälkeen.
Vaikkakin monet paholaiset asuvat helevetissä (siis meidän kellarissa) palavan maailmansa ja piinattujen sielujen valtiaina, niitä näki kyllä yöaikaan normaalit ihmisetkin (tavalliset kuolevaiset). Joskus saatto käyvä niin että paholaiset tarjosivat rahahuolista vähän helpotusta (piru kirjotti parin tonnin shekin) jonka vastineeks halusivat ihmisen sielun. Myytyään sielunsa paholaiselle ihminen allekirjoitti sopimuksen omalla verellään (naisilla etu kuukautisten aikaan). Kun tämä oli tehty, perääntyminen oli lähes mahdotonta, ellei pappi onnistunu vapauttamaan ihmistä paholaisen vallasta rukouksilla. Joidenkin ovelimpien paholaisten sanottiin hyppäävän ihmisten suuhun kun tämä haukotteli. Paholaisen sai ulos vasta pyytämällä pappia pirskottamaan ihmisparan päälle pyhää vettä (käyny ojasta vähän kura vettä ottamassa ja nakellu sankko kaupalla paholaisen vallassa olleen immeisen päälle).
Voisimpa tässä vaikka esitellä sitten erilaisia piruja.. siis paholaisia.. no saakel, sama asia. Näitten paholaisten uskottiin vaikuttavan euroopassa keskiajalla.
Punahatut oli verenhimosia skotlantilaisia menninkäisiä (syytä olis varroo jokkaista punahattusta skottia vielä tänä päivänäkkiin eihän niistä pirulaisista koskaan tiiä mitä tekkeevät). Hatut olivat punaiset verestä, koska ne viskoivat kiviä ohikulkijoiden päälle (vittu kun ovat kivittänneet, olis pitäny heitellä parit murikat takasin, olis hymy hyytyny skottilaisilla).
Skandinaavisen lohikäärmeen nimi oli "Niohoggr" (viittaa ehkä jotenkin venäläisiin) eli ruumiinrepijä. Sen uskottiin kuljettavan kuolleet pois terävissä kynsissään ja syövän heidät luolassaan syvällä maan uumenissa (lie joku käyny seurana juttelemassa mukavia kun nuin hyvin tiedettään missä se on uhrinsa syöny ja onpa jopa nimikin tiedossa).
Kuolema kuvattiin ruton koettelemalla keskiajalla irvisteleväksi ihmisen luurangoksi. Se tuli yhtäkkiä riistämään ihmisen rakkaimpiensa keskeltä (täys mulukku ollu kyllä).
Ihmiset uskoivat myös, että ilmassa asui yli seitsemän miljoonaa paholaista (sielläpä on ollunna piru poikineen). Ne kummitteli öisin, niitä saatto huomaamattaan nielasta ja ne muutti ruumiit vampyyreiksi.
Pahat henget muodostivat paholaisen johtaman armeijan. Jokaisella rykmentillä oli kapteeni. Eräs oli Eurynomeksi kutsuttu paholainen, jonka ruokaa oli ihmisruumiit.
Jotkut paholaiset oli jumalia (tai ainakin ne kuvittelivat olevasa), kuten jumalatar Kali ja Xipetotec, joka saattoi olla hyvinkin paha. Luonnonlakien ei uskottu vaikuttavan paholaisiin ja siks ne pysty tekemään itelleen ruumiin ilmasta tai naamioitummaan elläimeks tai joskus jopa ihmiseks (olkaa tarkkoina kun joku kaveri tulloo käämään. Kannattaa melkeimpä kysästä että mahatko olla ihan oikeesti se jolta näytät). Meksikolainen paholaisjumala Xipetotec janos verta. Sen sanottiin imevän sitä helvetissä nukahtanneista syntisistä ja sotavangeista (missähän Irakissa se on hummaillu) joiden veri oli vuodatettu kuiviin uhriksi sille. Xipetotecin uskottiin tulevan maailmaan aina kun verta vuodatetaan. Kali, hindujen tuhon, ruton ja väkivaltaisen kuoleman jumalatar. Sen puolestaan sanottiin kerran käyneen julman taistelun Raktavijan, paholaisten kuninkaan kanssa. Kali onnistu tappammaan sen tikarin pistolla, repi sen pään irti ja joi sen veren kuiviin.
Japanilaisten paholainen Kappa söi mielellään ihmisiä. Se eli muitten kaltaistensa kanssa joissa ja järvissä. Kappan kidasta oli mahdollista paeta vain kahdella tavalla. Ensimmäinen keino oli syöttää sille kurkkua tai melonia (pohjimmiltaan kasvis syöjä), jotka olivat Kappojen mielestä ihmislihaa maukkaampia. Toinen keino oli kumartaa sille. Kappat olivat niin kohteliaita (voiskohan tämä legenda johtua siitä että japanilaiset ovat luonnostaan itekkin hyvin kohteliaita) että kumarsivat aina takaisin. Niiden pään päälle varastoitunut, taikavoimia antava neste valui silloin maahan.
Kaikkien tuntema "vanha kehno" Saatana on juutalaisten kristittyjen uskon mukaan enkeli, joka johti kapinaa Jumalaa vastaan. Rangaistukseksi henät lennätettiin portit kolisten helvettiin, missä hän johtaa taistelua oikeestaan kaikkee maailmassa olevaa hyvää vastaan.
Olihan nuita jonkunverran, erilaisia pahoja henkäyksiä.
Saatanasta vielä puheen ollen, hirveemmin ei kannata sen herran nimeä mennä lausummaan, tiiä vaikka pölähtää paikalle. Spiritismissähän aina niitä saatanoita on. Fiat fiat fiat, mustassa raamatussa oleva hokema, kaite joku loitsun osa, kuullostaa erittäin typerälle. Ajatelkaapas nyt, minkähän tautta se ei voi olla vaikka Opel opel opel, tai honda honda honda. Ehkä sen tautta että Opel, on poitettava ehdottomasti liikenteestä ja toinen, Honda..mmm, onhan meitä mutta homoilla on honda. Älkää sitten minua nuista kahdesta viimesimmästä syyttäkö. Mulle on ihan sama millä ite kukkiin kurvailoo. En harrasta auto rasismia :) Muutenhan minäkin voisin olla Rasism niminen paholainen.... HUIIII.. enpähän halua.
Paholaiseks muuten luokitellaan (no tietysti) myös riivaajat. Niitäkkin on joka lähtöön. Paljohan nuita tarinoita on kuullu riivaajista.. elokuvissakkin on riivaajia (manaaja, Emily Rosen tarina). Ja onpahn törmätty niihinkin jotka kuvittelevat olevansa riivaajien karkottajia.. hullujen huoneelle semmoset joutaa. Mutta oli miten oli, ajatus ihmisiin asettuvista riivaajista elää yhä paitsi primitiivisissä yhteiskunnissa myös niin sanottujen sivistyskansojen keskuudessa.
23-vuiotiaan baijerilais tytön Anneliese Michelin tapaus, joka sai paljon julkisuutta vuonna 1976, oli vain yksi järkyttävä esimerkki tuhansista tänä valistuneeksi sanottuna aikana. Anneliese kuoli pian sen jälkeen kun hänen oletettuja riivaajiaan oli yritetty karkottaa. Liekkö jotain toden perää, sen saa jokainen päätellä itse.
Eiköhän nämä paholaiset saa nyt jäädä tähän kertaan. Katotaan mitä sitä huomenna sitten keksii. Taikka tänä iltana, taas ei sekään ole pois suljettu vaihtoehto että kirjotan vielä illemmalla, jos ei muutakaan tekemistä ole.
Oli miten oli, pysykää paholaisina... öö.. tai no en kyllä suosittele. Minä liukenen nyt paikalta kuin pissa lumeen.. heipodei!
Thaye Tase (burmalainen paholaistyyppi)
PAHOLAINEN VAELSI HALKI DEVONIN (otsikon viimenen sana kyllä jo kertoo jotain, devonin, demonin, no joo)
Etelä-Englannin ankarin talvi miesmuistiin (naismuistista puhumattakaan) oli vuonna 1854-1855. Helmikuun 9. päivän vastaisena yönä oli ankara pakkanen ja viisisenttinen lumikerros peitti maan Devonin (demonin) kreivikunnassa lounais Englannissa. Exejoki oli jäässä (no ei kai) ja linnut jäätyivät siihen kiinni räpylöistään (hanhi siellä tepastellu villatossut jalassa, ee oo räpylöitä paleltanu). Kun aamu valkeni (kait siellä valkosta oli muutenniin), lumi peitti valkoisena (sinisenä) ja tasaisena maan (devonissa ei oo yhtään kumparetta).
Lumessa näkyi vain muutamia lintujen tai muiden eläinten jälkiä - ja sitten, noin 160 kilometrin matkan halki koko kreivikunnan näkyi merkilliset jalanjäljet. Ne kulkivat läpi viiden pitäjän (on marssinu jonniin matkoo), läpi puutarhojen, yli kattojen (??), heinäpielusten ja muurien, menivät sisään ja tulivat ulos ulkorakennuksista (aittojen ja navettojen läpi hipsinnä). Jäljet olivat kymmenen senttiä pitkiä ja noin 7 cm levyisiä ja niitä oli parinkymmenen sentin välein. Vaikutti, että ne oli tehnyt olento, jolla oli kaviot ja joka kulki kahdella jalalla (suatana). Seudun asukkailla ei ollut pienintäkään epäilystä jälkien aiheuttajasta. Ne oli jättänyt itse paholainen kavioillaan (perkele piipahtanu paikkakunnalla).
Nuo aavemaiset jäljet alkoivat eräästä puutarhasta Totnesin pitäjästä ja loppuivat yhtä arvoituksellisesti eräälle Littlehamin kentälle (lentokonneeseen noussu piru). Toisessa kylässä ne johtivat vajaan (takomaan männy), ja seinän läpi ulos. Jäljet jättäneen olion oli täytynyt kulkea 15 cm läpimittaisesta aukosta (pikkupiru). No sitten kolmannessa kylässä olento ryömi viemäriputken läpi ja jätti jälkiä kumpaankin päähän (no ei kai Einsteinit). Paikoin jäljet näyttivät hehkuvan kuumien kavioiden jättämiltä (se on takona itelleen uuvet kenkäset), koska jää oli sulanut, tai kuten Woodburyssa, kirkon oveen oli painettu jälki joka näytti tulisen raudan tekemältä polttomerkiltä (se on jättäny käyntikortin). Sadat ihmiset näkivät jäljet ja sanomalehtiin tulvi kymmenittäin kirjeitä, joissa väiteltiin jälkien aiheuttajasta (ovat intelleet oliko se piru vai kaks jalkanen hevonen). Lähellä Dawlishin kylää jäljet johtivat tiheään, sananjalkojen (niin mihin?) muodostamaan aluskasvillisuuteen. Kun tiheikköön tuotiin koiria, kerrotaan koirien vetäytyneen takaisin serkasti ulisten.
Luonnontutkija sir Richard Owen kirjoitti Illustrated London News- lehdelle, että kyseessä oli mäyrän jäljet (kumma mäyrä kun jalat on kun hevosella). Hän korosti erityisesti, että mäyrä asettaa takajalkansa etujalkojen väliin (niin, no mitä sitten). Tosin se nukkuu talviunta, mutta lähtee joskus kesken unien etsimään ruokaa (näläkä yllättää). Muita mahdollisia eläimiä olivat kettu, saukko, villikissa, aasi tai poni, jolla oli rikkinäinen kenkä. Muuan luonnontieteen harrastaja väitti, että merkit muistuttivat kengurun jälkiä (no onpa tullunna kenguru kauas kottoo). Eläin oli vain karannut kiertävästä eläinnäyttelystä ja tuon loikkimisen jälkeen palannut häkkiinsä kenenkään huomaamatta (ei kovin uskottava selitys).
Myös rottia, kaniineja, oravia, kurkia ja rupikonnia epäiltiin (sammakon jalat kun muutenkin näyttää samalta kun hevosella). Kirkkoherra Henry Fudsen selitti saarnassaan, että jäljet olivat kissojen käpälien jättämiä (pappismies puhuna paskoo samalla suulla millä syöpi). Osa kyläläisistä uskoi, että villipeto oli vapaana seudulla ja miehet lähtivät etsimään petoa heinähangot ja kartut aseinaan. Totuutta jälkien aiheuttajasta ei kuitenkaan saatu selville, eikä tämäkään arvoitus ehkä koskaan ratkea. Mikä se sitten ikinä olikin, sen jokainen päättää itse. Oli se sitten piru tahi kaks jalkanen hevonen, tapahtumasta on jo sen verta tuota aikaa päässy vierähtämään, ettei niitä jälkiä ennee ole, eikä sen takia pystytä tutkimaan. Kurja homma.
Vaan nyt minä lähen jatkamaan muita kirjotuksia. Heipsatirallallei :)
(Paholaien vaelsi halki devonin on lisätty blogiin 30.11.2009)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti