Her Is Perkele

Heipä hei taas.

Istun liikkumatta tietokoneen edessä, kuin joku helvetin toteemi. Tuijotan lasittunein silmin tietokoneen näyttöä ja pohdin syvällisiä. Tajusin juuri, että puhun varmaankin aivan liikaa puhelimessa. Tälläkin hetkellä, siis parasta aikaa herppaan Solen kanssa. Mistä tulikin mieleen eräs asia. Monilla ihmisillä on varmasti erilaisia nimityksiä puhelimessa puhumiselle. Me, siis minä ja Sole, käytämme puhelimessa puhumisesta nimitystä herppaus. Se ei mikään tavallinen nimitys asiasta ole, joten kerron nyt mistä moinen nimi sai alkunsa.
Eräänä viikonloppuna juttelin Solen kanssa puhelimessa(kuten tavallista). Kello oli jo melkoisen paljon, ja olimme ilmeisesti vähän väsyneitä (tai sitten olemme muuten vaan ihan hulluja) kun Sole sai yhtäkkiä päähänsä ruveta laulamaan. Se keksi lauluja melkein mistä vaan asiasta. Tuumasin siihen sitten "Sinä varmaan kohta keksit laulun sukkanauha käärmeestäkin". Koska en ollut aivan varma, onko moista matelijaa olemassakaan (johtui ilmeisesti väsymyksestä), päätimme molemmat tahoillamme tarkistaa internetistä löytyykö sellaista. KYLLÄ, sukkanauha käärmeitä on oikeasti olemassa (jee, hyvä Einstein). Eksyimme jotenkin kummasti joillekkin ihmeen Herppi Sivuille. Herppi oli meistä todella hauska sana, ja nauroimme sillekkin. Tutustuimme tarkemmin herppi sivuille, ja hokasimme että herppi tarkoittaa herpetomaniaa (ilmeisesti se on jotain matelijoihin liittyvää). Tämän naurun täytteisen viikonlopun jälkeen aloimme kutsua puhelimessa puhumista herppaamiseksi.
Mutta asiasta maitopurkkiin. Mothman, suomennettuna ilmeisesti koimies (muistini vuoksi kajautin ensin ilmoille nimen sirkkamies) on toisaalta aika jännä tapaus. Miettii kuitenkin että se ilmestyy aina suuronnettomuuksien aikaan (sikäli mikäli sitä on olemassa). Ajattelin tuossa juuri, että olisipa kamalaa jos sellainen koimies lentää liihottaisi pervekkeemme kaiteelle. Vois kyllä olla että huutaisin parin minuutin ajan kuin palosireeni (hälyttäen paikalle koko helsingin ja uudenmaan pelastus henkilöstön, mukaan lukien poliisit ja puolustus voimat) ja tulis kyllä varmasti löysät housuun. Tietysti vielä kamalampaa olis jos sattuis itse istumaan tupakilla parvekkeella, kun tämä koimies kurauttaisi suoraan parkkiin parvekkeen kaiteelle. Luulen kuitenkin ettei koimies jaksais kovin kauaa kuunnella minun kimakkaa kiljuntaa, saati sitten haistella sitä lemua, mikä tornadonlailla pyörisi siinä vaiheessa ympärilläni.

Ja minä luulen vahvasti, etten olis enää siinä vaiheessa parvekkeella. Tuskin siinä tyynenä istuisin tuijottaen sitä siivekkästä heeboa ja sanoisin "sori, täällä vähän nyt haisee kakka, kun säikähdin sua niin perkeleesti että tuli pasadeero housuun". Kaikenlaisia sirkkamiehiä, siis koimiehiä niitä maailmassa on. Vaan tiiäppä häntä minkälaista siellä tuonpuoleisessa on. Eihän sitä koskaan voi tietää vaikka minäkin olisin semmonen 168cm pitkä sittisontiainen joka lentelis läpikuultavin siivin paska kasalta paska kasalle. Vois siinä maatalon isännillä/emännillä olla ihmettelemisen aihetta kerrakseen, kun lentää liihottelisin siellä niitten peltojen päällä. Vois kuulua että kylläpä on iso sittisontiainen, ja on tuossa kyllä joitain ihmismäisiä piirteitä, esimerkiksi nuo pitkät kutrit, leveä virnistys, tuo nauru ja nuo tyrmäävät kasvon piirteet (enkä tarkoita että ne olisivat niin kauniit että tyrmäisivät ketään, päin vastoin). Hui kauheeta sentään, kaikkee sitä pittää miettiäkkiin.
Vaan tiiättekö siellä parpadoksella ne lyijy arkut, kun suit sait menivät lentelemmään pitkin seiniä iliman mittään järkevätä syytä. Ihan itestään lentelivät. Kukkaan ei siellä suljetussa suku haudassa ollu hiimaillu kun ei jälkiä näkyny. (sukuhauta oli kaiverrettu kallioon, ja ns. "lattialle" oli ripoteltu hiekkaa, ihan vaan sen takia että nähtäisiin oliko joku haudan ryöstäjä käynyt kuokkimassa. Paksu kivipaasi oli vieritetty ulospääsy aukon eteen, ja paasi oli sinetöity) Kerron noista kyseisistä lyijy arkkujen lentelystä sitten kun kirjoitan muistakin kummittelu tapauksista. Ja entäs sitten se Grace Kelly, sen arkku kanssa liikuskeli levottomasti ennen hautajaisia. Ne on niitä tyysä haamuja sieltä roskakorista.
Otsikko on lyhenne, se ei todellakaan tarkoita hän on perkele vaan kyse on siitä että olin juuri nousemassa sohvalta ylös, kun astuin vahingossa lautasen päälle. Huusin kauhuissani Her is perkele joka näin kokonaisuutena tarkoittaa herra isä perkele.
Jospa minä vaikka huomenna kertoisin lisää tyysä haamuista sun muista yli aktiivisista kummituksista all over the world. Lähinnä tarkotan että kerron niitä juttuja mitä oon kuullu tuolta muailmalta. Tiiättehän :)
Mitäpähän sitä tästäkin jutusta nyt opittiin, minua ei ole luotu puhumaan syvällisiä.
Hyviä öitä kaikille, näin etukäteen. Ja jos tulloo Mothmanit parvekkeen kaiteelle parkkeeraamaan, ei kannata säikähtää. Ei se mitään tee. Korkeintaan vaan sen lähtiessä pois, koko talo sortuu, ei sen kummempaa.
-Zandra The Sittisontiainen-