Kummittelu osa 13 (Aavetarinoita osa 4)

Walsinghamin kummitukset
Vuonna 1891 eräässä talossa Georgiassa USA:ssa alkoi ilmetä kummallisia häiriöitä. Ovet paiskautuivat kiinni, kellot soivat ja huonekalut lentelivät, kaikki tämä ilman näkyvää syytä. Talossa asui Walsingham niminen maanviljelijä perheineen. Aluksi kummittelu ei huolettanut heitä, sillä he arvelivat syyksi epäystävällisiä naapureita tai pahantapaisia lapsia (helevetan penikat). Ajan mittään Walsinghamit alkoivat kuitenkin uskoa kummituksiin.
Kummittelu näytti alkavan kun herra Walsingham pian taloon muuttamisen jälkeen heitti pois löytämiään vanhoja luita (heetelly vähän pihalle pöllyyntynneitä kalikoita eekä tullu ajatelleeks että nakkas entisen asukkaan pellolle). Aaveita ei juuri näkynyt, mutta ne pitivät koko perheen öisin valveilla karmealla huudolla, valituksella ja naurulla (ilimeisesti siinä on ollu entisen asukkaan kaverittiin matkassa, kun niin helevetin haaskoo on huamuilla ollu). Walsinghamin lemmikkieläimet ilmeisesti kuitenkin näkivät aaveita. Näkymättömät kädet silittivät kissaa, mutta koira haukkui aaveille. Kun koira kerran hyökkäsi aavetta kohti, aave löi sitä niin lujaa että koiran niska katkesi. Nuorin tytär näki kerran yöllä tyhjästä ilmestyneen miehen käden, joka laskeutui hänen olalleen. Hän näki ja tunsi sen, mutta se ei näkynyt peilistä, jonka edessä hän istui. Tyttö kirkaisi ja käsi katosi.
Kerran aave seurasi Walsinghamia hänen kävellessään puutarhassa. Hän ei nähnyt sitä, ainoastaan miehen paljaiden jalkojen jäljet, jotka ilmestyivät hänen omien jälkien viereen. Vaikutti siltä kuin aave olisi kulkenut hänen vierellään. Walsinghamit muuttivat talosta eräiden epäonnistuneiden päivälliskutsujen jälkeen. Yläkerrasta kuului huutoa ja katosta pöydän yläpuolelta alkoi tippua verta. Yläpuolella olleesta huoneesta ei löydetty selitystä tälle karmealle tapaukselle.
Tyhjä talo pysyi outona kummajaisen siihen asti kunnes eräs Horace Gunn vietti siellä yön (aatteli että suap levätä rauhassa). Hän heräsi ja näki veren tahriman ihmispään leijuvan yläpuolellaan (piä tullu tutkimmaan että kuka se siinä makkoo). Se katosi ja Gunn juoksi huoneesta niin kauhistuneena ettei pystynyt edes huutamaan. Käytävässä hänen kurkkuunsa puristuivat jääkylmät, näkymättömät kädet, ja hän meni tajuttomaksi (kaet se taju männöö vähemmästäen pelekeemisestä). Gunn oli tajuttomana seuraavaan päivään asti. Gunn ei koskaan toipunut tästä talossa viettämästään yöstä, mutta sen jälkeen kummittelu loppui salaperäisellä tavalla.