Vampires osa 6 (Vampyyri Tarinoita osa 2)

VLAD TEPES
Vlad Basarab syntyi Schässburgin (hässiäpurkin) kaupungissa Transilvaniassa noin vuonna (ei taija itekkään olla varma) 1430. Hänen isänsä oli nykyisen Etelä-Romaniaan kuuluvan Valakian ruhtinas Vlad Dracul (Reivi Rakula). Hän oli hyvin kuuluisa julmuudestaan. Vlad nuoremman nimeksi tuli näin ollen Dracula, joka tarkoittaa esimerkiksi paholaisen poikaa. Jos Draculan isä oli kuuluisa julmuudestaan (isällä ja pojalla ollu skabat, kumpi on pahempi), niin hän kuitenkin oli vasta aloittelija poikaansa verrattuna (macho Vlad Dracula).
Vlad Dracula tottui jo lapsena julmuuteen. Vlad oli vasta pieni poika kun hän joutui turkkilaisten (ne on niitä turkkipäällä kulkevia naisia jotka ajaa hienosti mersulla.. vai olikos ne niitä?) panttivangiksi linnoitukseen nimeltä Egrigoz (kierot silmät). Myöhemmin hän näki kun hänen isänsä murhattiin ja vanhempi veli haudattiin elävältä Unkarin hallitsijan määräyksestä. Oman kiihkeän valtakauden aikana hän sitten sovelsi kaikki näkemänsä kauheudet ja julmuudet ja keksi myös ison läjän uusia.
Vaikka Dracula oli turkkilaisa vastaan käydyissä sodissa tullut kuuluisaksi urheudestaan, niin hän ei kuitenkaan hankkinut liikanimiään taisteluissa vaan mielipuolisena tappajana. Draculan aikalaiset tunsivat hänet paremmin nimellä Vlad Tepes (seivästäjä), joka tuli hänen mielihuvistaan seivästää ihmisiä rautaisella tai puisella seipäällä terävän paalun päähän, ikään kuin vartaaseen (pappa harjotellu grillausta tulevaisuuden tyylii). Hioakseen tämän erityisen epämiellyttävän teloitustavan huippuunsa hän määräsi usein, että seivästä oli pyöristettävä ja rasvattava. Elintärkeiden elinten lävistäminen tällaisella seipäällä ei ollut aivan helppoa, joten uhrin tuskat lisääntyivät entisestään. Usein ennen paaluun laittamista Vlad määräsi uhreilta leikattavaksi pois kädet ja jalat (mitäpä ne uhrit niillä teki kun seillä siepään päässä köllöttelivät).
Kun Vlad seurasi isäänsä valtaistuimelle niin häntä uhkasivat ulkoapäin turkkilaiset ja unkarilaiset sekä valtakunnan sisällä vallanhimoiset vasallit. Hän onnistui kuitenkin pysyä vallassa teurastamalla poliittiset vastustajat samoin kuin heidän perheet ja ystävät ja pettämällä omia avustajiaan. Koska Vlad piti käsissään ylintä valtaa ja hänellä oli suuri joukko vankeja, saattoi hän antautua suurimmalle huvilleen, joka oli mielenkiintoisempi kuin taistelun jännitys: nimittäin katselemaan, miten kauhistuneita ihmisiä kidutetaan hitaasti kuoliaaksi. Ei ollut mitenkään erikoista, että yhdellä kertaa häntä viihdytti viisikymmentäkin kivun hulluksi tekemää ihmisparkaa.
Vanhojen tuttujen tapojen lisäksi (esim. seivästämisen) Dracula keksi joukoittain myös uusia sadistisia keinoja tappaa vastustajansa. Kerran kun Turkin lähettiläät pitivät hatut päässään hänen läsnä ollessaan, hän määräsi, että nuo loukkaavat päähineet oli naulattava heidän kalloihinsa (muistaa varmaan turkin tyypit ottaa ens kerralla hatun pois päästä). Hän halveksi heikkoja. Osoittaakseen sen hän kokosi kerran joukon kerjäläisiä ja raajarikkoja suureen saliin, johon oli valmistettu herkullinen juhla-ateria. Sitten hän määräsi ovet ja ikkunat naulattavaksi kiinni ja sytytti paikan tuleen. Vlad oli myös hyvin puritaaninen, sillä jos nainen saatiin kiinni aviorikoksesta, hänet joko nyljettiin elävältä (sinne meni tuuhea pöheikkö jonka joutuisi joka tapauksessa tasoittamaan ensin raivaussahalla) tai määrättiin jokin muu "sopiva" rangaistus.
Jotkut historioitsijat ovat nähneet Vladissa hyvääkin (pois kerjäläiset kaduilta stana). He väittävät, että hänen poliittiset vastustajansa mustamaalasivat häntä tahallaan (purkillinen mustaa kenkälankkia lineen riittänyt koko miehen maalaamiseen, luulisin). Puolustajien mukaan hän tuki talonpoikia säälimättömiä pajareja (Itä-Euroopan feodaaliherroja) vastaan. Hän palautti järjestyksen maahan, jonka vieraanvallan hyökkäykset ja sisällissota oli repinyt hajalle. Hänen puolustajat kertoivat myös muutamista anteliaisuuden osoituksesta, esimerkiksi kultaisen maljan lahjoittamisesta Valakialaisen kylän toria varten.
Useimmat historioitsijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että Vlad Dracula oli ihmishirviö vailla vertaa. Edes hänen aikalaisensa Cesare Borgia tai myöhemmin elänyt Iivana Julma (Iivanit vaan menossa mukana) ei yltänyt samanlaisiin mittoihin, kuin hän. Vlad Tepesin arvellaan seivästäneen, nylkeneen, hirttäneen, keittäneen, paistaneen tai jollain muulla kekseliäällä tavalla surmanneen ainakin 50 000 ihmistä, vaikkei hän hallinnutkaan edes kymmentä vuotta. Vlad Tepes kuoli vuonna 1476, jolloin Turkin sulttaani Muhammed II marssi armeijoineen rankaisemaan Vladia siitä, että hän ei ollut suostunut osoittamaan kunnioitusta hänelle. Armeijoiden iskiessä yhteen Vlad kaatui (lens vladuska turvallensa ruoho tupsuun ja tukehtu), ja muuan voittoisa soturi kuljetti hänen päänsä kainalossaan Konstantinopoliin. Vladin aikalaisen Johannes Gutenbergin keksinnön, kirjanpainotaidon, yleistyessä, sai hänen julmuutensa kuuluisuutta laajalti. Eräs saksalainen julkaisu vuodelta 1499 (huom. ei Vladin elinaikana) sisältää puupiirroksen romanialaisesta ruhtinaasta, joka syö juhla-ateriaa seivästettyjen ruumiiden muodostaman "metsän" keskellä. Ne loivat pohjaa kertomuksille joiden mukaan Vlad olisi paholainen, vampyyri. Mikään historiallinen tosiasia ei kuitenkaan vahvista, että Vlad olisi pitänyt veren mausta saati sitten juonut sitä. Kuitenkin sen näkeminen tuotti hänelle suurta riemua (jee äiti kato, repäsin nenästä räkä mällin pois ja nyt sieltä tulee verta). Hänen oletettu hautakammionsa, joka on rakennettu Snagovjärven saareen lähellä Bukarestia, avattiin 1900-luvun alussa. Se oli tyhjä (Vlad tepes lähteny uimalla Ukrainaan kun on tylsyys hautakammiossa iskenny. Menny sitten Venäjälle siitä ja kävässy Natalia Gorbatsovan kuuluisassa pizeriassa jossa on tarjolla talon erikoiskastike). Oliko ruumis viety jonakin pimeänä yönä hamassa menneisyydessä ja sen sydän lävistetty seipäällä? Ajatus ei ole kovinkaan kaukaa haettu.