Vampires osa 4

Tavallisimmin vampyyrin henkiin herättäjä oli paholainen tai vampyyriksi muuttuneen ihmisen henki, joka ei voinut levätä rauhassa (ei tullu nukkumatti ajoissa, kylläpä keljutti). Joskus vampyyri oli vain henki ja aave (torahampainen haamu, eipä kyllä olis naurattanu jos semmonen olis piälle hyökänny), joka ei tarvinnut ruumista verta saalistaessaan. Tällaisia vampyyreita esiintyi yleensä siellä, missä ihmiset palvoivat ja pelkäsivät kuolleiden esi-isiensä henkiä (esi ukin hengitys oli haissu pahalle, pelottaa kait se nyt vähemmästäkin).
Noitien ja taikureiden uskottiin lähettävän sielunsa varastamaan verta ja tekemään pahaa jo ennen kuolemaansa. Heidän ruumiinsa vaipuivat syvään transsiin ja he palasivat tajuihinsa vasta sielun palattua (no hyvin todennäköistä, eihän sitä elätä jos ei sielu möllötä sisuksissa).
Australian alkuasukkaat pitivät verta elämän lähteenä ja juottivat sitä sairaille. He uhrasivat verta myös kuolleille sukulaisilleen ja silpoivat itseään surressaan (on ollu itsetuhoista porukkaa, hirmu kiksit saanu kun on itseään vähän moralla kuorinu). Jos verta ei annettu vapaaehtoisesti, vihastunut aave varasti sitä (anteliaaks on pitäny heittäytyä yhen olemattoman lakanan tähen).
Seuraavat kaksi vampyyrilajia kuuluvat aavevampyyreihin:
Muinaisen Assyrian Ekimut olivat hautaamatta jääneiden ihmisten haamuja (ei oo ihmis parkoja haudattu, kunhan on heitetty jonnekkin niitylle makkoomaan). Ne tulivat hyvin nälkäisiksi ja janoisiksi, ja koska niille ei oltu uhrattu, ne imivät elävien verta (ei kuolleen verta kannata mennä imemään, pahhoo on kuitenniin). Niiden ilmestyminen tiesti varmaa kuolemaa.
Meksikossa puolestaan uskottiin lapsivuoteeseen kuolleiden naisten sielujen muuttuvan Civateoiksi (kivat oil teot joo), noitavampyyreiksi. Niiden sanottiin ryöstävän ja syövän pikkulapsia kostoksi kohtalostaan. Noitien uskottiin kokoontuvan tienristeyksissä, joihin ihmiset jättivät niille uhreja pelastaakseen lapsensa.
Ja sitten vähän tämmöstä sekalaisempaa sorttia sitten:
Asasabonsam (ooh, kikkelis kokkeli, mikä nimi. Ihan kun joku lastenlorun taikasana) on afrikkalainen vampryyri. Se on muuten tavallinen vampyyri, mutta sillä on koukku jaloissaan. Sillä on taipumus purra uhrejaan peukaloon (minkä kokonen lie tämä herra taikasana).
Baital on Intialainen vampyyri rotu. Niiden luonnollinen olemus on puoliksi ihminen, puoliksi lepakko ja seisoessaan se on noin puolitoista metriä pitkä (johan on ollu ilmestys, ihminen ja lepakko yhtä aikaa. Lepakkopa jopa).
Irlannissa monet druidit puhuvat Dearg-Duetsista, mitkä voidaan tappaa rakentamalla kirivöykkiö haudan päälle. Dearg-Duet ei pysty vaihtamaan muotoaan.
Rakshasa (raksasaha tuli ensimmäisenä mieleen) on mahtava Intialainen vampyyri ja taikuri (hui hai hokkuspokkus ja valkosipulia naamaan). Yleensä ne tulevat näkyviin ihmisinä joilla on eläimen piirteitä (kynnet, torahampaat, ym.) tai eläiminä, joilla on ihmisen piirteitä (kädet, jalat, ym.). Eläin puoli on usein tiikeri. Ne voivat syödä uhrinsa lihaa samalla kun juovat heidän vertaan. Rakshasat tuhotaan polttamalla ne auringonvalolla tai manaamalla.
Strigoiuli on romanialainen vampyyri. Strigoiulit ovat lähes samanlaisia kuin alkuperäiset vampyyrit, mutta ne hyökkäävät mieluiten väkijoukkoon. Ne voidaan tappaa laittamalla valkosipulia niiden suuhun tai poistamalla niiden sydän.
Serbialainen vampyyri, tunnetaan myös nimellä Mulos (mul olis). Normaalisti ne näyttävät ihmisiltä, jotka käyttävät valkoisia vaatteita. Ne ovat aktiivisia yöllä ja päivällä ja voivat omaksua hevosen tai lampaan muodon. Ne syövät uhrinsa samalla kun juovat heidän verensä. Ne voidaan tappaa leikkaamalla niiden varpaat irti (ilmeisesti ilman varpaita ei voi elää), tai iskelmällä naula niiden niskan läpi.
Upiercz (ihan kun joku tsekkiläinen jääkiekon pelaaja) vampyyrit ovat kotoisin Puolasta ja Venäjältä. Niitä kutsutaan myös nimellä Viesczy (taas uusi tsekkiläinen lätkän pelaaja). Niillä on pistin kielen alla torahampaiden sijasta. Ne ovat aktiivisia iltapäivästä keskiyöhön ja ne voidaan tuhota ainoastaan polttamalla. Kun ruumis on poltettu, niin siitä nousee pieniä, inhottavia eläimiä (hiiriä, rottia, ym.). Jos joku näistä otuksista pakenaa, Upierczin henki pakenee myös ja palaa takaisin kostamaan.
Bruxas oli Portugalilainen naispuolinen vampyyri, joka lensi yöllä linnun hahmossa (saatanan harakka). Se joi omien lastensa veren ja säikytteli yksinäisiä kulkijoita (eräämmät pasadeerot tainnu turahdella housuun).
Dhampir- niminen vampyyrin poika oli vanhan Transilvanialaisen tarinan mukaan ainoa, joka pystyi näkemään ja tappamaan näkymättömiä vampyyreita (aavevampyyreita).
Dracul sana tarkoittaa romaniankielellä paholaista tai lohikäärmettä. Vlad "seivästäjä" Tepesiä (kerron henkilöstä tarkemmin hieman myöhemmin) sanottiin Draculaksi, koska hänen isänsä nimi oli Dracul ja romaniankielessä sanan loppuun lisätty "a" antaa sille merkityksen "jonkun poika". "Dracula" merkitsee siis "Paholaisen poikaa".
Mara oli Tanskalainen vampyyri (ja suomalainen presidentti), joka oli päivisin kaunis nainen (ai kauheeta, en olis kyllä ikinä marasta uskonu että se olis oikeesti kaunis nainen, kun terlkkarissa se kyllä näytti isolta, pyylevältä, rasvaselta ja lihavalta mieheltä) mutta imi öisin nuorten miesten verta. Joka rakastui siihen, kärsi hirvittävästä tukehtumisen ja kuristumisen tunteesta, mutta se voitiin pelottaa tiehensä veitsellä (kirurgi ottanu veitsen käteensä poistaakseen hieman Maran rasvakudosta, kai se nyt on vähemmästäkin pelänny ja lähteny karkuun).
Owengat olivat vampyyreita Pohjois- Afrikan Guineasta. Ne olivat aineellisen muodon saaneita julmien esi-isien tai kuolleiden taikureiden pahoja henkiä (entäpä jos on yhdistyny molemmat. Oma ukki ja vieraan kylän poppamies. Kusessa ollaan). Owenga- uskosta seurasi, että kaikki vuotanut veri puhdistettiin pois ja veren tahrimat esineet hävitettiin, jotta Owengat eivät olisi saaneet ruokaa (nälässä pirulauta pitäneet).
Itämaiset vampyyrit ovat lähes tulkoon samanlaisia kuin euroopassakin, nimitys on tietysti eri. Itämaisen vampyyrin sanottiin olevan paholainen, joidenkin alkuperäisen hengen herättämä, tästä käytettiin nimitystä P'o. Sen uskottiin jäävän maan päälle kuoleman jälkeen, jolloin se muttui vampyyriksi.
Viidakon vampyyreja oli monenlaisia. Malesian viidakoista palanneista kuolleista on paljon tarinoita. Uskottiin että jotkut näistä vampyyrimaisista hahmoista saattoivat ottaa eläimen muodon. Niitä loivat, toisin kuin eurooppalaisia vampyyreita, taikurit jotka käyttivät niitä pahuuden töihin. Yksi näistä on Langsuir. Se pystyi muuttumaan pöllöksi. Langsuir oli nainen joka palasi kuolleista hyökätäkseen lasten kimppuun. Se joi heidän verensä niskassaan ollen reiän kautta.