Vampires osa 7 (Vampyyri Tarinoita osa 3)

ELISABETH BATHORY
Kaunis Transilvanialainen kreivitär Elisabeth Bathory syntyi vuonna 1560 erääseen Euroopan rikkaimpiin ja kuuluisimpiin kuuluvista perheistä. Hänen serkkunsa oli Unkarin pääministeri, eräs toinen läheinen sukulainen oli kardinaali (joko se tarkottaa jotain kaaliruokaa tai sitten se on joku koiramainen eläin), ja hänen setänsä Transilvanian prinssi Steven, oli Puolan tuleva hallitsija. Toisaalta yksi hänen sedistään oli paholaisen palvelija ja noituuden harjoittaja, hänen veljensä oli tunnettu elostelija, ja yksi hänen suosikkitäedistään oli tullut kuuluisaksi lesbian bisneksestä, eli suomeksi sanottuna täti oli lesbo.
Elisabeth meni naimisiin vuonna 1575 ollessaan 15-vuotias. Hänen puolisonsa oli Unkarin Musta Sankari (kreivi Ferenz Nadasty). Musta Sankari oli saanut nimensä taistelukentillä osoittamansa urheuden takia. Elisabeth muutti puolisonsa kanssa asumaan Csejthen linnaan (miten tuollanen nimihirviö lausutaan), joka sijaitsi yksinäisellä vuoristo seudulla Unkarin luoteisosassa. Kului vähän aikaa ja kreivi lähti taas sotimaan sotiaan ja Elisabeth tunsi olonsa rauhattomaksi. Hän karkasi erään nuoren ja vaalean aatelismiehen kanssa, jonka väitettiin olevan vampyyri. Se kuitenkin jäi lyhyeksi reissuksi ja kreivitär palasi takaisin linnaansa. Palattuaan linnaan hän alkoi etsiä uusia huvituksia. Hän alkoi leikkiä palvelijoidensa ja erityisesti nuorten palvelijattariensa kanssa. Aluksi ne eivät olleet muuta kuin pelkkää leikkiä, mutta kun hänen mies palvelijansa Thorko sekä Ilona Joo- niminen lastenhoitaja olivat vihkineet hänet mustan magian saloihin, muuttuivat ne eriskummallisiksi rituaaleiksi.
Kun Elisabethin puoliso Musta Sankari kuoli hämärissä olosuhteissa (ihan pimmeenä ollu paikat, on polttimet palanu linnan kattolampuista, eli lie kynttilä hommilla vielä väsätty. Käätetty kynttilöitä vähän vaekka millä tavalla) vuonna 1600, heitti Elisabeth inhoamansa anopin pois linnasta ja lähetti neljä lastaan sukulaistensa luo, saattoi hän antautua täysin kammottaviin nautintoihinsa. Eräänä päivänä muuan kamarineito satttui kiskaisemaan Elisabethia hiuksista (repässy letistä niin että on tuppo tukkoo jiäny kätteen) tehdessään hänelle koristeellista kampausta. Silloin tämä sivalsi kamarineitoa (turpaan on tullu niin että on tukka pölähtännä) niin, että hänen nenästään roiskahti verta kreivittären kädelle. Elisabeth huomasi sen kohdan kädestään näyttävän nuoremmalta ja kutsui paikalle kaks uskollisinta palvelijaa, hovimestari Johan Ujvaryn ja miespuolisen noidan, Thorkon, jotka viilsivät kauhistuneen tytön suonet auki niin, että Elisabeth saattoi kylpeä hänen veressään, ja myöskin juoda sitä. Kreivittären ensimmäinen verikylpy oli vasta alkusoittoa kauheille orgioille (jos se vasta oil kerran ensmäinen kerta, ei kait se voe olla kun ihan alakua vasta, uskosin ainakkiin niin), jotka jatkuivat kymmenen vuoden ajan. Mies- ja naispuoliset avustajat kiertelivät maaseudulla houkuttelemassa nuoria naimattomia tyttöjä linnaan palvelijattariksi, sillä Elisabeth vaati heidän vertaan. Vähitellen Elisabeth tuli varomattomaksi, ja sen sijaan, että olisi haudannut ruumiit hän heitti ne vain linnan ulkopuolelle susien syötäväksi. Kerran, yhtenä talviyönä sudet tulivat myöhään, ja jotkut aikaisin liikkeellä olleet kyläläiset huomasivat vainiolla lojuvan neljä surkean näköistä ruumista. Siitä he nostivat sellaisen metelin, että asia kantautui myös itse kuninkaan korviin. Yksi Elisabethin serkuista valittiin johtamaan salaista yöllistä hyökkäystä Csejthen linnaan joulukuun 10. päivän, vuonna 1610.
Hyökkääjiä kohtasi irvokas näky. Linnan suuressa salissa makasi nuori tyttö kuolleena, verensä tyhjiin vuodattaneena. Toisella tytöllä, joka oli vielä elossa, oli lukemattomia pistojälkiä ruumiissaan, ja kolmatta, joka oli jo menehtymäisillään, oli kiduettu julmasti. Linnan muurien alapuolelta ja sen lähettyviltä sotilaat kaivoivat esiin viitisenkymmentä ruumista. Koska Elisabeth oli aatelisnainen, ja etuoikeutetussa asemassa, häntä pidettiin vangittuna linnassaan, kun sen sijaan muutamat 16-henkisen palveluskunnan jäesenet - noita Thoroko (näppylä isorokko) sekä kidutuksissa avustaneet - vietiin Bitcsen vankilaan. Oikeudessa Elisabeth ei suostunut todistamaan ja ei myöskään sanonut puolustuksekseen mitään. Kaikki syytetyt todettiin syyllisiksi. Useimmat mestattiin ja heidän ruumiinsa poltettii, mutta kaksi joutui elävänä roviolle. Kreivitär suljettiin linnansa makuukammioon ja se muurattiin umpeen siten, että seinään jätettiin vain pieni aukko ilmalle, ruualle ja juomalle (on suanu akka kakkara syyvä lipuska pizzoo ja immee pillillä lattialle läiskäytetty ves jana). Siellä hän elää kituutti vielä neljä vuotta (olis suana het kuolla köpsähtee), kunnes kuoli.