lauantai 28. maaliskuuta 2009

Kummittelu osa 4

Se tosiasia, että ihmiset yleensä pelkästään näkevät kummituksia, viittaa hallusinaation mahdollisuuteen (populaatio nähny omiaan). Erään tutkimuksen mukaan ihmisistä, joilla on kummituskokemuksia, 84% vain näkee niitä, kun taas 37% kuulee ja 15% voi koskea niihin. Suhteellisen harvat ihmiset ovat reagoineet myös muilla aisteilla: muutama kertoo, että he ovat tunteet lämpötilan laskun (kylymä on ollu kuh helevetissä) aaveen läsnä ollessa, ja jotkut ovat havainneet aaveiden ympärillä oudon hajun (tullu vierailulle Aaltosen Remu ja kauhea lemu).
On äärimmäisen vaikeaa tuottaa yleisesti hyväksyttäviä todisteita kummituksista (ei riitä valokuva missä ukki istuu mummon kanssa takapihan puutarhakeinussa aaveen irvistellessä taustalla). Jos kaksi tai kolme ihmistä näkee saman ilmestyksen, on aina joukkohallusinaation mahdollisuus. Pitävien todisteiden saamiseksi olosuhteet, joissa ilmestyksiä tavallisesti esiintyy, tulee huolellisesti tarkastaa etukäteen. Tunnetusti aaveet harvoin ilmestyvät koeolosuhteissa. Se ei tarkoita, ettei niitä olisi, vaan osoittaa ainoastaan todistamisen vaikeuden. Edes tunnetuimman aaveenmetsästäjän, englantilaisen Harry Pricen (1881 - 1948) ei onnistunut todistaa aaveiden olemassaoloa, mutta hän tallensi vakuuttavalla tavalla monia outoja kokemuksia, erityisesti Borley Rectoryssa (kerron Borleyn pappilasta myöhemmin).
Silloin tällöin ihmiset ovat väittäneet, että aaveet ovat kertoneet salattuja asioita, lausuneet varoituksia tai ilmoittaneet tulevia tapahtumia. Hyvin harvat näistä tapauksista ovat sen luotettavampia todisteina kuin yksinkertaiset kummitus jutut. Kummitus tapaukset ovat joskus äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta niitä täytyy yhä pitää todistamattomina, ellei niitä pysty jollain tapaa todistamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti