Vampires osa 2

Vampyyreitä pelkäävillä ihmisillä oli paljon suojautumis keinoja. Kuolemattomia karkottavia rohtoja ja taikakaluja (kalujapa jopa) oli myytävänäkin (sex shopista sais vissiin parilla eurolla), mutta villiruusun, valkosipulin, tulen ja ristin sanottiin antavan parhaan suojan.
Kaikkien ulkonäöltään (ulkonäkö rasismia) tai käytökseltään (jos on vaikka ollu vähän päissään) epätavallisten ihmisten luultiin muuttuvan vampyyreiksi. Kreikassa, missä siniset silmät ja punertavat hiukset ovat harvinaisia, näiden ominaisuuksien sanottiin olevan merkkinä kuolemattomuudesta. Tällaisista epäillyistä pidettiin kuoleman jälkeen tarkka huoli, ruumiita valvottiin aina eikä niitä koskaan jätetty pimeään.
Seuraavassa kerron vampyyreiden vastaisia keinoja, joihin turvauduttiin Euroopassa 1400 ja 1500-luvuilla.
Koska kuolemattomat liikkuivat öisin, ne pelkäsivät tulta ja valoja. Talon ulkopuoelle sytytettiin soihtuja (jos ei soihdut riittäny, sytytettiin samassa piha piirissä sijainnut aitta tuleen, jo rupes olemaan valosaa) ja sisällä olevia ihmisiä suojasivat lukuisat kynttilät sekä loimuava takkatuli.
Vampyyrit vihasivat valkosipulia (meidän äitillä ei siis ole syytä pelätä että vampyyrit sitä ahdistelis, se kun järsii sen kymmenen valkosipulin kynttä illassa), ja jokaista joka siitä ei pitänyt epäiltiin vampyyriksi. Vampyyreiden pelottelemiseksi valkosipulia ripustettiin huoneisiin, sillä hierottiin ovien ja ikkunoiden pieliä ja jopa karjaakin (voi eläin parkoja).
Aikoinaan auringon ja kuun valon uskottiin olevan elämänlähteitä, jotka saatoivat saada eloa ruumiisiinkin. Ehkä tästä vanhasta uskomuksesta johtuu, että vielä nykyisinkin verhot vedetään ikkunoiden eteen jonkun kuoltua (eipä tuota nyt viitsi verhot aukikaan olla, jos lattialla makaa kuollu mies).
Eläimet olivat hautaamattomille ruumiille suuri vaara. Jos eläin hyppäsi arkun yli, sen sisällä oleva ruumis muuttui varmasti vertaimeväksi kuolemattomaksi. Eläinkin saattoi muuttua kuoltuaan vampyyriksi.
Peilien uskottiin kuvastavan sielun ja siksi ne otettiin alas tai käännettiin seinään päin kuolleen lähellä (eipä siinä olisi muutenkaan ollu aikaa itseään peilailla kun toinen on henkensä menettäny). Tämä tehtiin, jotta sielu ei olisi siirtynyt peiliin ja palannut myöhemmin herättämään ruumista.
Nyt puhutaan vampyyrin tuhoamisesta. Näitäkin tapoja oli todella monia, tosin yksikään niistä ei ole kovinkaan miellyttävä (ei mitään höyhenellä kutittelua tai ylen syöttämistä). Ehkä tehokkain tapa tuhota vampyyri on iskeä puinen vaarna sen sydämeen ja polttaa ruumis. Poltetun ruumiin tuhkat pitää myös levitellä ympäriinsä erilleen toisistaan (tuskin nyt enää tuhka kasana oleva vampyyri pystyis kenellekkään mitään tekemään. Pieninä atomi hiukkasina imeskelis verta, ei hirveesti pystyis vahinkoo aikaan saamaan).
Vampyyrit kavahtavat ristejä, krusifikseja ja pyhää vettä (sunnuntaina laskettua kraana vettä). Jos vampyyriä osoittaa ristillä tai pirskottaa sen päälle pyhää vettä, palaa se takaisin hauta-arkkuunsa, minkä jälkeen se on helppo tappaa puisella vaarnalla. Vampyyrin voi tuhota myös katkaisemalla sen kaulan ja tunkemalla sen suun täyteen valkosipulia (posket lommollaan raukka joutuu pötköttämään). Jos vampyyrin on saanut yön aikana jotenkin ansaan, aamun sarastaessa auringon valo tuhoaa sen, mutta tietysti vain jos valo koskettaa sitä (ei parane varjo paikkaan vampyyriä vangita). Ehkä huvittavin tapa päästä vampyyristä eroon on varastaa sen sukka (öö, mitä helvettiä varten joku veis kuolleen ihmisen sukan? samahan tuo olis sitten viedä sen likaset kalsaritkin) ja täyttää se haudasta saamallaan mullalla. Tämän jälkeen sukka pitää heittää kylän rajojen ulkopuolelle. Mielenkiintoista.