Kummittelu osa 8

Vaikuttaa siltä, että joissakin taloissa asuu elävien ihmisten lisäksi myös yliluonnollisia olentoja (kai sitä tilaa nyt sen verran on että mahtuuvat haamutkin asumaan, ei ne paljoa tilla vie). Aaveasukas voi ilmaista itseään monin eri tavoin (huomion hakuinen mäntti riehuu ja ääntelee kun olis joku hätänä). Joskus se on ilmeisesti jonkun kuolleen henki (ei kai, minä kun luulin että on elävän henki, her is.. hyvä Einstein). Talossa asuvat saattavat kuulla voihketta (jaa mitähän ne on sillon tekemässä) ja valitusta keskiyöllä (yö aikaanhan sitä vaaka mamboa yleensä harrastetaan, eipähän ole kukaan häiritsemässä), askelten ääniä tai muita silloin kuin ihmisiä ei ole paikalla. He näkevät ehkä outoja valoja tai usvaisia aavehahmoja (vähän sattuu olemaan ohran jyvää silmässä, niin sitähän saattaa vaikka omaa äitiä luulla aaveeksi). He voivat myös nähdä täysin inhimillisiltä vaikuttavia olentoja - joilta tosin puuttuu pää (onpas siinä sitten todella inhimillisen näkönen häiskä kun ei piätä oo) tai jotka voivat kävellä seinien läpi. Joskus kummitustaloissa tapahtuu ilmiöitä, jotka eivät ole ihmisolentojen aiheuttamia (ai, myö ihmisetkin ollaan olioita.. voee) - outoja hajuja saattaa ilmetä (ken pierasee se lemuaa, hienosti lausuttuna tuo kuullostaa ranskan kieleltä), suljetuissa huoneissa vetää tai lämpötilat vaihtelevat äkkinäisesti. Joskus valot syttyvät ja sammuvat ja esineet liikkuvat nähtävästi omia aikojaan (ilman luppaa tyysä haamut valoja rämppäävät ja koskeevat tavaroihin, jotka ei ole niitten). Joskus kummittelu loppuu heti kun tietty ihminen muuttaa pois talosta (häivyppä sinä hippi, että minä pääsen henkimaailmaan). Toisinaan osoittautuu tarpeelliseksi turvautua asiantuntijan apuun (ghostbusters), yleensä papin, joka tietää miten kummituksia käsitellään (silkkihanskat käteen ja jututtamaan lakanaa). Tutkittaessa paikkoja joissa kummittelee, osoittautuu usein, että niiden menneisyyteen liittyy jokin murhenäytelmä (draama teatteri eisttää Kummituksen kuutamouinti, pääosissa Ylermi Aave ja Helga Haamu). Siksi monet uskovat kummittelun johtuvan siitä, että jonkun paikkaan liittyvän ihmisen henki on jäänyt maan päälle eikä pääse henkimaailmaan. Vain harvoissa taloissa kummittelu on jatkuvaa (24/7 haamut heiluu ja tanssii lakana tanssia). Useimmin sitä esiintyy vain tiettyinä aikoina vuodessa tai aave näyttäytyy vain kerran (käypi kahtomassa että minkäs sortin törppöjä täällä assuu). Monia kummittelutapauksia on tutkittu perinpohjaisesti ja joillakin on todettu olevan luonnollinen selityksensä. Jotkut jäävät selitystä vaille, ainakin vielä toistaiseksi. Kummituslinnoista kerrotaan niin paljon tarinoita että on vaikea uskoa niiden kaikkien olevan totta. Melkein kaikissa Englannin ja Manner-Euroopan linnoissa väitetään kummittelevan. Linnojen kummitusten sanotaan olevan menneiden aikojen hirmutekojen uhreja. Ihmisiä kidutettiin usein julmasti vanhojen linnojen vankiluolissa. Seuraavassa kolme kummittelusta väitettyä linnaa.
Pariisin lähellä sijaitseva Blandyn linna näyttää olevan erityisesti kummitusten suosiossa. Tarinan mukaan siellä nähdään joukko kummituksia uudenvuoden päivänä. Ne lentelevät muurien ympärillä (siivekkäitä haamuja) ja laskeutuvat pyöreän tornin huipulle. Kyläläiset ovat kertoneet kuulleensa myös aavemaista kahleitten kalinaa ja karmeita ääniä maan alta (siellä asuu maanalainen haamu yhteiskunta. tappelun sattuessa maanpäällä olevat ihmiset sitten kuulevat kaikenlaisia karmeita ääniä, kun haamut kiroilee). Kummittelijoihin kuuluu myös linnan entinen isäntä kreivi Dunois. Hänet nähdään joskus hevosen selässä haarniskaan pukeutuneena.
Crathesin linnassa Aberdeenen lähistöllä Skotlannissa kummittelee eräs kammottavimmista aaveista. Tämä valtava rakennus valmistui vuonna 1594 ja siitä lähtien vuoteen 1966 Burnardin suvun omistuksessa. Kaikkina näinä vuosisatoina on kerrottu aavenaisesta (sukupuoli rasismia), joka hiipii yhden linnan huoneen poikki. Vihreäasuinen aave kulkee vanhan huoneen poikki ja nostaa takasta pienen aavelapsen (ilmeisesti aikoinaan lapsella ollu kylymä, niin nainen on päättäny pistää sen takkaan lämpiämmään). Vuosia sitten takan alta löydettiin kätkö, jossa oli naisen ja lapsen luuranko.
Glamisin linnassa Skotlannin koillisosassa on kymmenen kummituksen koti. Karmeimpia näkyjä lienee kummitusnainen, jolla ei ole kieltä (purassu kielen raukka poikki kun on hätä iskeny). Hänen on nähty juoksevan puistossa ja osoittaen kirkuen verta vuotavaa suutaan. Eräässä Glamisin lähikylässä kerrotaan hautuasmaalla kummittelevasta, 1000-luvulla Skotlantia hallinneesta Malcolm II:n haamusta. Glamisin kummituksiin kuuluu (kuuluu hmm, vähän niin kun irtaimistoon) myös erään paikkakunnan aatelismiehen kookas haamu. Hän pelasi eräänä iltana korttia linnassa kun paholainen ilmestyi ja molemmat hävisivät savuna ilmaan (perkele ei tykänny kortin pellaamisesta).