LIU, VAMPYYRIN UHRI
Liu niminen opettaja oli juuri palannut kotiinsa käytyään esi-isiensä haudalla jonkin matkan päässä. Liun vaimo tuli herättämään häntä seuraavana aamuna, mutta huomasi kauhukseen hänen päättömän ruumiin makaavan vuoteella (Oli tullu nubil ja bodil erot, ei liitto ennää kestäny jatkuvaa yhdessä oloa). Veri oli siitä vuotanu kuiviin (ihan oli kuivana ollu, veretön heebo suakel sentään)
Muuan mies oli keräämässä polttopuita läheisellä kukkulanrinteellä huomatessa hylätyn arkun erään haudan luona (Muuan miehellä oli taka-ajatuksia. Hylätty arkku, sille olis käyttöö, kun eukon kutalekkiin on jo niin huonossa kunnossa että kohta se potkassoo lusikan nurkkaan, eipähän tarvihe sille sitten uuven karheeta arkun pytinkiä ostoo). Kun tapausta ruvettiin tutkimaan ja arkun kansai avattiin, kohtasi tutkijoita hirveä näky. Arkussa makasi kammottava vampyyri (eipä enää muuan mies arkkua halunnu, kun eihän sen lauta majassa ollu tilloo vampyyrille ja mitä se eukkokkiin sanoi kun semmosen kottiin tois). Sitä peitti takkuinen vihreä karva (ja kun ajattelleet että tuosta vampyyristä kyllä varmasti pöllys karvaa enemmän kun lampaasta keritsemis vaiheessa, niin eihän sitä kehtaa ottaa. Muuan mies kun ei ollu kovin siisti ja kun harjahan tuolle vihreelle karvakasalle olis kuitenniin pitäny ostaa, paskat, lähempä lätkimään), kulmahampaat ja kynnet olivat terävät, mutta kasvot olivat kuin elävällä. Liun puuttuva irti revitty pää oli vampyyrin tiukassa puristuksessa (kuka sitä nyt lelustaan haluaa luopua, ei kukkaan).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti