Kummittelu osa 2

Kummitus tapauksia on merkitty muistiin ammoisista ajoista lähtien. Erityisesti kreikkalainen ja roomalainen kirjallisuus on niitä täynnä (pursuaa jo ihan kirjojen välistä ulos), ja lukemattomia esimerkkejä ja aaveiden ilmestymisestä on koottu tähän päivään mennessä. Ei uskonto eikä liioin rationalismi ole onnistunut mitätöimään yleistä käsitystä, jonka mukaan jotkut paikat ovat "kirottuja" joko kummitusten tai yksinkertaisesti tietynlaisen ilmapiirin kautta, joka jollakin tavalla erottaa ne muista, onnellisimmista paikoista (ai autuus kuinka onnellinen meidän talomme onkaan).
On monia kummitus tyyppejä sekä säännönmukaisuuksia, jotka voidaan liittää niiden esiintymiseen (teatteri tyhmä aave & kummitus). Paitsi satunnaisia lämpötilan laskua, ne eivät tunnu juuri vaikuttavan ympäristöön - esimerkiksi valot eivät kirkastu tai himmene - ja ne voidaan nähdä sekä kirkkaassa auringon valossa että hämärissä varjo paikoissa. Joskus hahmot näyttävät hohtavan sisäistä valoa.
Kummitus nähdään usein epäsuorasti (kierosti seistessä näkyy vaikka minkälaisia aaveksia), esimerkiksi silmä nurkasta. Väitetään, että kummitusta ei voi koskaan katsoa suoraan (sitä katotaan kieroon). Joka tapauksessa on tallennettu monia keskusteluja, joita on käyty aaveiden kanssa. Useat ihmiset ovat saattaneet nähdä kummituksen. Joskus havainnon tekijät väittävät jopa koskettaneensa kummitusta (käsihän siinä on sitten mahasta männä putkahtanu läpite). Kerrotaan myös kontakteista ihmisten kanssa, jotka todistetusti sillä hetkellä eivät ole voineet olla tapaamispaikalla (ukkelit siirtyny paikasta a paikkaan b ajatuksen voimalla tai sitten ovat teleportanneet ihtesä).
Monilla kummituksilla on maine (ja se aave oli kyllä ihan täys jakorasia, jokaiselle jätkä aavelle jako), että ne ilmestyvät yhä uudelleen samassa ympäristössä - esimerkiksi taloissa, joissa heidän elävät olemus puolensa ovat kuolleet. Sellaisissa tapauksissa aaveet usein tuntuvat vainoavan yhtä huonetta (vessaan ei pysty mänemään kun siellä se aave istuu pöntöllä, eikä kehtoo sylikkäin paskoo), juuri sitä, jossa heidät on murhattu (on ollu kauhee kohtalo, paskalla istuessa on joku tullu ja iskeny moralla ohtaan niin että on pitäny sitten aaveeksi muuttua). Joskus ne saattavat kuitenkin liikkua huoneesta toiseen.
Me tavallisesti puhumme kummitusten "näkemisestä" (i see dead people). Kuitenkin on ollut luotettavia raportteja siitä, että ihmiset ovat pelkästään tunteneet niiden läsnäolon (henki päästäny mahtavan basson täytteisen pierun, kyllä sen läsnäolon on siinä vaiheessa pystyny hyvin tuntemaan). Ehkä tunnetuin esimerkki kertoo naisesta, joka heräsi eräänä yönä huoneessaan Pranginsin linnassa lähellä Nyonia Sveitsissä. Hän oli vakuuttunut, että pöydän ääressä istui mies kirjoittamassa, pukeutuneena pitkään, kukikkaaseen aamutakkiin (lie mies varastanu vaimonsa aamutakin). Hän kuvaili kirjoittelijan havainnollisesti aviomiehelleen, mutta kun nainen keskittyi katsomaan suoraan kirjoituspöytään, hän ei nähnytkään enää ketään (oli aave saanu kirjotettua tekeleensä loppuun). Seuraavana aamuna naiselle kerrottiin, että hän oli kuvaillut kirjailija Voltairen, joka oli usein käyttänyt huonetta elinaikanaan ja jossa hänen haamunsa nähtiin säännöllisesti ilmestyvän.